Messuhumua Turussa

Tänä viikonloppuna ne viimein ovat! Nimittäin Turun häämessut, joita olen odottanut viime lokakuusta asti. ! Kun syksyllä tein havainnon, että nämä messut ovat melko pian vuodenvaihteen jälkeen, tein harvinaisen selväksi miehelle, että "tänne meidän on "pakko" mennä." 

 Tänään ja huomenna on siis tarkoitus suunnata Turkuun, ja tarkemmin vielä Logomoon. Onneksemme juhlavuoden sisäänpääsymaksukaan ei päätä huimaa. Vaikka omaan suureen päiväämme on vielä reilusti aikaa, ja trendit ehtivät tulla ja mennä moneen otteeseen (vaikken ne edellä ole ikinä mennytkään) niin mielestäni on hyvä olla ajoissa liikenteessä. Kun budjetti on nyt jollain tasolla selkiytynyt ja sen myötä  myös tehty armoton säästösuunnitelma, seuraava askel on vaihtoehtojen kartoitus.  Paikallisen tarjonnan selvittäminen, ja siihen tutustuminen ja mahdollinen kilpailuttaminen kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja hätiköityjä päätöksiä. Mikä olisikaan parampi paikka tähän kuin messut, joille tätä kirjoittaessani olen jo melkeinpä matkalla... :)

Ensimmäiset messumme käymme läpi miehen kanssa ihan vain kaksin, ensi vuonna sitten  ehkä kierrellään vähän isommalla poppoolla. Tänä vuonna yritämme käyttää messuilla kaiken huomion  mm juhlapaikkoihin sekä sen oheen tarvitsemiimme lisätarpeisiin. catering-palveluihin ja mahdollisesti myös valokuvaukseen liittyviin juttuihin. Toivon saavani messuilta myös paljon jemmaamisen arvoisia ideoita, ja inspiraatiota muille "dreamteamissämme" mukana oleville, sillä niitä voi tulivina vuosina soveltaa omiksemme.

Odotukset messujen suhteen ovat siis melko korkealla. Toivottavasti emme joudu pettymään...

Kenelle suon kunnian? Kaaso(je)n valinta

Tämä on yksi niistä kysymyksistä, joita olen jo jonkin aikaa pohtinut.  Miehelle bestmanin/bestmannien valinta tuntui olevan melko helppoa, mutta itselleni kaason/kaasojen valinta ei ole ihan niin yksinkertaista. On monta seikkaa, jonka valossa peilaan ystäviäni tähän vastuulliseen tehtävään liittyen. Alustavasti tästä oon puhunut parin ihmisen kanssa että suostuisivatko he, mutta sillä lailla virallisesti en ole vielä ketään pyytänyt. :) 

Vaikka olen sosiaalinen ihminen ja ulospäin saattaa vaikuttaa että ympärilläni on laaja ystäväjoukko, todellisuus on toinen. Hyvänpäivän kavereita on monia, mutta ns kunnon ystävät voin laskea ihan kevyesti alle 2 käden sormilla. Nämä ihmiset ovat myös niitä harvoja, jotka kutsun häihimme tulevat saamaan perheiden ja sukulaisten lisäksi kun niiden lähettämisen aika on. Osa tämän ymmärtää osa ei, mutta en voi sille mitään jos nämä kaverit bloggaavat minut elämästään vain sen takia. (näihin ratkaisuihin vaikuttaa valitettavasti myös se käytössä oleva budjetti...)  Toisaalta ei se määrä, vaan se laatu, pätee moniin asioihin, niin myös tähän.

Tiedän että saatan olla hieman aikaisessa tämän kysymyksen suhteen, mutta mielestäni on vain kiva ja jopa suotavaa, että meidän hääpäivän "oikeina käsinä  toimivat tukipilarit" ovat alusta asti mukana kaikessa.

Kun vuosia sitten  yläasteiässä ensimmäiset ajatukset häihin liittyen valtasivat pääni,  päätin että minulla tulee olemaan 2-3 kaasoa. Mielestäni se on sopiva määrä; ei liikaa mutta ei myöskään liian vähän, sillä en itse ainakaan halua "kaataa" kaikkia kaason vastuualueisiin kuuluvia (jotka määrittelemme tietenkin yhdessä) juttuja vain yhden ihmisen harteille. En myöskään halua olla se kuuluisa "hirviömorsian", joka mahdollisen korkean stressitason omaavana häiden alla, suutuspäissään raivoaa ja latelee ajattelemattomia totuuksia ja mielipiteitä vain yhdelle.

Olin tuolloin myös aivan varma, että kaasoni tulee olemaan miespuolinen/sia, sillä itselläni on parhaimpina ystäväninä vuosien ajan ollut muutama, miespuoleinen henkilö. Ihan yhtälailla mies voi hoitaa mielestäni kaason tehtäviä, eihän sitä ole missään kielletty.

 Aina on vain oletettu, että morsiamen paras ystävä on nainen. Se on mielestäni ihan yhtä ärsyttävä ennakkokäsitys, kuin sekin että nainen ja mies / tyttö ja poika eivät muka voisi olla vain ystäviä keskenään.  En tarkoita, etteikö minulla olisi naispuoleisia ystäviä, mutta jos ajattelen ystävyyttä miespuolisen ihmisen kanssa, niin onhan se paljon "helpompaa". Ei ole ns. turhia draamoja tms, you know? Olen myös näiden omien ystävien kanssa pystynyt puhumaan sellaisista asioista, joista en välttämättä puhuisi tyttöystävilleni, läheisimmille perheenjäsenille tai välillä edes omalle puolisolle. Sekin on jotenkin niin ihanan vapauttavaa. Ei tarvitsi pelätä sitä, mitä musta ajatellaan jos nyt sanon tai teen näin... Ja heidän kanssaan on ihan yhtä hauskaa. Ehkä he eivät innostu maailmanparannus illasta viinin, suklaan ja kasvinaamion äärellä mutta silti he ovat minulle kultaakin kalliimpia. Ja kyllä, me voimme tehdä muutakin. :D Mulla ei olisi miespuoleisia kaasoja vastaan siis mitään tänäkään päivänä, mutta se taitaa olla mahdotonta kun toinen näistä ehdokkaista on siis jo suostunut yhdeksi miehen bestmaneista. <3  Ja minä haluan ihan omat! :D Uskon silti että siinä missä hän auttaa miestäni, hän tsemppaa myös mua.

Kaason valitsemisessa minulle tärkeimpiä, ehkä jopa tärkein asia on se että voin luottaa kyseiseen ihmiseen vähintään sen 150%. Toiseksi eniten merkitsee aika, jonka olen siihen astisessa elämässäni kyseisen henkilön kanssa viettänyt. Kolmas seikka komppaa edeltäjäänsä hiukan, sillä haluan kaason todella tuntevan minut. Siis sanan jokaisessa merkityksessä. Sellaisen ihmisen käsiin koen että voin jättää mm polttareiden suunnittelun, ja sen kaiken muun erityisen tärkeän.  Toivoen että yllätyn useaan otteeseen, mutta en huonossa merkeissä.  :) Plussaa saa myös luonne, ja innostus suunnitella asioita. Näillä näkymin kaasoja on tulossa 3. unelmatiimini  koostuu näillänäkymin pikkusiskostani, sekä parhaasta ystävästäni. Kolmatta paikkaa en ole vielä osannut täyttää, mutta jos kolmas kaaso tulee luulempa että kyseessä tulee olemaan vauva/lapsuusajoista asti mukana ollut ystävä. Joskus pohdin paikan antamista myös kummitädilleni, joka on aina ollut minulle kuin oma isosisko. (vaikka oikeasti onkin äitini sellainen) 

Tiedän nyt että tulevat (naispuoleiset) kaasoni ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Silti uskon että se on ennemmin mahdollisuus kuin uhka. Yritän kuulostalla heidän vahvuuksia ja heikkouksia ja sen mukaan sopia kunkin vastuualueet.  He kaikki ovat kuitenkin ihmisiä, jotka hyväksyn tähän tehtävään, jos he itse sen vain ottavat vastaan.

Olen myös yrittänyt ideoida näillä neidoille sellaista "kaason selviytymisboxia" - mutta en vielä ainakaan ole keksinyt sinne mitään kovin innostavaa sisältöä. Ehkä aika sen kokoamiselle ei ole vielä oikea... Tietääkö muuten joku, annetaanko enää nykyään kaasoille ja bestmanille ns kiitoslahjoja ja jos, minkä arvoisia niiden olisi hyvä olla? Entä heidän puvut häissä kuka niiden hankinnasta ja kustannuksista huolehtii?

Hääbudjetti - mikä on riittävästi?

Häät ovat juhla, jotka varmasti jakaa ihmiset samalla lailla kuin sinihomejuustosta tykkääminen. Toiset haluat juhlia isosti, kun toisille taas riittää nopea ja paljon suppeampi kaava. Itse asetun tässä kummankin tyypin kultaiseen keskiväliin. On myös seikkojajotka vaikuttavat siihen millaiset juhlista muovaantuu, ja miten eri juttuihin panostetaan. Tälläisiä seikkoja on mm. paljon puhuttu raha. Se määrää lopulta aika paljon. 

 Hääbudjetti on kaiken alku ja juuri. Siksi häiden suunnittelu kannattaa aloittaa sen laatimisesta. Ainakin minä koen näin. Kun jokin aika sitten haastattelin jo naimisissa olevaa ystävääni siitä, paljonko häät noin yleisesti ottaen juhlana tulisivat kustantamaan, meinasin tippua tuolilta. Luin vastauksen näyttöruutuun ilmestyneestä chatti-ikkunasta pariinkiin otteeseen, jotta uskoin näkeväni oikein. Kyllä siinä oli luku. Siinä luki kaunis pyöreä luku 10 ja sen perässä kolme (?!?!) nollaa...

Hetkellinen mielen muserrus valtasi minut. Se siitä sitten. Meillä ei ikinä tule olemaan sellaisia summia. Minä en ole koskaan osannut olla mikään pröystäilijä, koska minulla ei ole ikinä yksinkertaisesti ollut varaa sellaiseen.

Kyllähän mun unelmien häät olisi jossain Haikon tyyppisessä idyllisessä miljöössä, joku jumalallinen mekko päällä, mutta ne jutut ei todellakaan ole häissä tärkeintä. Ei minulle, ja luulen ettei miehellekään. Ei mitään överiprinsessajuttuja. Niiden aika on ohi. Vaan perinteitä, & hyvää ruokaa. Läheiset ihmiset ympärillä, ja se fiilis kun tunnen itseni kauniiksi, ja erityisen tärkeäksi. Edes kerran elämässäni hyvin, hyvin spesiaalisti. Ne on ne pilarit, mistä lähteä rakentamaan.

Vihkiminen omassa (ja miehen) kotikaupungissa sijaitsevassa kirkossa on onneksi ilmainen. Juhlapaikkoja yms. varmasti löytyy ihan järkevin hinnoin, kun on vain tarpeeksi ajoissa liikkeellä.  Sesonkiajat tottakai vaikuttavat monien juttujen hintoihin, mutta pikkutytöstä asti kesähäistä unelmoineena pidän niistä kiinni.

Budjetin jälkeen vierasmäärä on se, mikä kannattaa miettiä tarkoin. Se määrittää hääjuhlaa aivan varmasti toiseksi eniten monestakin eri syystä. Meidän vieraslistalla oli aluksi 70 henkilöä, mutta pudotimme määrän 50:neen. Muutama edelleen listalla olevista on yhä suuri kysymysmerkki , ja erittäin vaikean harkinnan alla saavatko kutsua kun sen aika on, mutta kuitenkaan vielä ei tunnu oikealta karsia heistä ketään. Tällä hetkellä vieraiden kohdalla eniten mietyttää se, kuinka mahdolliset yöpymiskustannukset kuuluu etiketin mukaan hoitaa? Osa vieraistamme kun saapuu n 200-400km päästä, niin kenen hoidettavaksi jää yöpymiskustannukset???

Me yritetään käyttää niin paljon suhteita  kaikkeen liittyen kuin suinkin vaan voidaan, ja  tullaan panostamaan niihin asioihin jotka on meille tärkeimpiä.  Esimerkiksi mulle itselleni se on ruoka. Sen lisäksi olen sitä mieltä, että kannattaa panostaa niihin juttuihin, joista jää pidempiaikainen jälki eli mm. valokuvat. Vaikka olen itse todella innokas kuvaaja, en halua että meidän häissä vieraat ovat kokoajan kameroidensa kanssa. Siksi haluaisin häihin valokuvaajan; joko ammattilaisen ulkopuolelta, tai sitten kaveripiiristämme, josta löytyy muutamia valokuausta /media-alaa opiskelleita. Onni on myös nykyään myös erilaiset ryhmät FB:ssä, joista saa vinkkejä ja parhaimmillaan voi jopa löytää omiin häihin jotain hankittavaa.

 Tuossa ystäväni kertomassa summassa on varmasti kyllä perää, ja kuten totesin raha määrää aika paljon. Niin se vain nykypäivänä menee. Silti 10 000€a yhdestä päivästä kuulostaa omiin korviini melko paljolta. Vaikka olisikin kyse elämän tärkeimmästä päivästä, ja aikomus tahtoa vain kerran.  Jokaiset häät ovat erilaiset. Ja silti ihan yhtä hienot ja varmasti myös hääparin näköiset.

Silti syy miksi me löimme lukkoon oman naimisiinmeno vuotemme n 2 ehkä  jopa 3 vuoden päähän, johtuu juuri tästä. Haluamme aikaa säästää, ja sen myötä pärjätä omillamme. Olemme kumpikin mieheni kanssa tilanteessa, jossa pääasialliset tulonlähteemme ovat KELAn etuudet. Olemme puhuneet paljon siitä miten saamme rahaa kasaan häitä varten, ja täytyy todeta että helpompikin se suunnitelma voisi olla.
Siitä huolimatta olemme harvinaisen yksimielisiä siitä, että lainaa emme halua ottaa. Mitä tulee vanhempiimme, niin emme laita vastaanjos he haluavat meitä auttaa, (epäilen kyllä, että heillä on omiakin rahareikiä ihan tarpeeksi ilman meidän suunnitelmiakin)  mutta oma-aloitteisesti emme apua pyydä, vaikka he läheisiä kummallekin ovat. Itse en ainakaan haluaisi maksaa juhliani toisten kustannuksella, eikä mieskään ideasta oikein innostunut kun siitä puhuimme. Haluamme uskoa että hääbudjetteja on yhtä monta, kuin avion onnelliseen satamaan haluavia hääparejakin. Haluan ainakin vielä uskoa, että saamme onnistuneet ja hienot häät, joista jää paljon lämpöisiä muistoja ilman kymppitonniakin.

Myönnän olevani oman hääbudjetin suhteen vielä vähän hukassa, mutta eiköhän se tässä ajan mittaan ala  selkiytymään.

Päätöksiä & Pohdintoja

Unelma onnesta. Se syntyi oikeastaan jo toissa vuonna, kun jouluaatonaatonaattona häärimme kaikkea yhdessä keittiössä, ja hoitelimme yhdessä viimeisiä siivouksia, ennen kuin sinä lähdit vanhempiesi luokse joulun viettoon.  Minä jäin tavalliseen tapaan omieni luokse kuten aiempinakin vuosina, sillä en osaa kuvitella joulua ilman omaa (lapsuudenaikaista) perhettäni.  Muistan sen hyvin; olin samaan aikaan todella iloinen ja helpottunut, kun viimein saimme "lyötyä asian lukkoon". Siitä kun oli ollut puhetta jo niiin kauan... 

 ... Silti siinä onnesta ylimmilläni olin samalla jotenkin varautunut; vaikka olemme olleet yhdessä pitkään, mietin edelleen hyväksytäänkö minut nyt virallisesti osaksi teidän perhettä, kun sen aika viimein on? entä sovinko varmasti siihen "muottiin" jota minulta ehkä odotetaan, ja toivotaan...

Kihlauduimme aika pian seurustelumme alun jälkeen, enkä silloin ollut varma, tuleeko suhteemme kestämään. Tähän on monta, toinen toistaan mielenkiintoisempaa syytä, jotka ilokseni ne on kaikki voitu todeta näin jälkeenpäin turhiksi epäilyiksi. Olen aina pitänyt kihlausta lupauksena avioliitosta, joten nopea aikataulu sen suhteen ei ikinä ollut lähellä omaa arvo/ajatusmaailmaani. Niin vain kävi, ja mietin välillä vielä itsekin, miten se on mahdollista. Toisaalta, eihän kukaan meistä pysty elämää käsikirjoittamaan. Ja jollain tasolla haluan uskoa, että kaikella tapahtuneella on aina oma  tarkoituksensa.

Itselläni ei ikinä ole varsinaisesti ollut mitään kiirettä avioon, mutta kyllähän niistä häistä on pitkään unelmoitu. Olen ala-asteikäisestä tytöstä lähtien kerännyt tarkoin varjelemaani muistikirjaan kaikkea häihin liittyvää, ja yläasteiässä suunnitellut hääni monen monta kertaa pienimpiäkin yksityiskohtia myöden.  Vielä ammattia opiskellessanikin näin selkeissä mielikuvissani, mitenkä näin 30-vuotiaana olen ollut onnellisesti aviossa jo muutaman vuoden.  Mutta empä ole vielä sinne alttarille asti ehtinyt... Aina kuvitellaan että vuosi kihlauksesta (joka muuten kohdallani ei ollut mitenkään yllätyksellinen tai täynnä erityisen taianomaista romantiikkaa)   ja sitten on häät. Meillä ei mene niin. 

Vasta nyt, hieman vajaan 7 vuoden kihloissaolon jälkeen on tullut se hetki, kun tuo maaginen muistikirja on aika kaivaa esiin ja ihan aikuisten oikeasti ja ajatusmaailmalla käytävä läpi.  Kyseenalaistaa paljon asioita, ja punnittava juttuja vakavasti naimisiinmenoon liittyen. Uskon että joitakin ideoita jää aivan takuulla käyttämättä, mutta joitain voi aivan varmasti harkita ja soveltaa. 😉 Suureen päiväämme on vielä enemmän kuin ruhtinaallisesti  aikaa, koska haluamme säästää sekä suunnitella kaiken kunnolla. Nyt kun vain tietäisi mistä aloittaa... Aikaa onneksi on!